Joskus ei mene mikään lapaan. Vietin juhannuksena luksus-pitkän viikonlopun, jota voisi melkein sanoa jo kesälomaksi. No, lomalta paluu arkeen tapahtuu yleensä rysähtäen!
a) Aamulla sato vettä kun Esteristä (kuva ei ole aito tilanne, en todella moottoritiellä alkanut kuvaamaan sitä pahinta monsuunia jonka aikana pelkäsin huuhtoutuvani ojaan). Meidän autossa päätti toinen pyyhin olla toimimatta. Onneksi toimiva oli kuskin puolella.
Kastuin läpimäräksi juostessani autosta poikkeamaan DecoraHousella. Se on varsin kiva että aamulla tuhlasi edes sen 10 minuuttia suoristaen tukkaansa. Tai vaivautui laittamaan puhtaat vaatteet päälle kun nyt kaikki haisee märälle koiralle :)
b) Työpuhelimen laturi oli tietysti kotona, ja puhelinkin sammahtanut hiljaa laukkuun. Joten pari ensimmäistä tuntia aamulla avattuani on tosiaan tuutannut luuri erroria - pahoittelut jokaiselle joka on yrittänyt aamulla soittaa! No, sim-korttien vaihdon jälkeen työluuri toimii, oma sitten ei.
c) Rahtifirmat tietysti eivät voi tietää, että olemme maanantaisin suljettu, mutta kettumaista on se, jos ensimmäinen toimitusyritys on tuolloin, ja se toinen sitten tiistai-aamuna ennenkuin olemme avanneet. No, katsoin sitten saapumisilmoituksista (tämäkin on kantapään kautta opittu!) lähetysten painoja. Toinen 12 kg, toinen 0,01. Ok, oletin että toinen kevyt paketti oli tilaamani Shoe Stickerit jotka eivät paina juuri mitään. Kyllähän minä nyt tuon 12kg autoon kannan, olen kantanut painavammat paketit postista tänne myymälälle saakka.
No, ilmeisesti rahtifirma käyttikin painoyksikkönä tonnia, sillä lähetyksen paino oli 125kg.
JJJJEEPP. Hieno homma. Onneksi koko posti ei nauranut tilanteelle, kun mukavan postipojan kanssa pohdimme miten tuon itseni korkuisen ja tuplasti painavamman tavaraerän edes sinne autoon asti. Auto takaovelle ja postin kärryt lainaan - Kiitos Rautatienkadun posti :)
Nyt on onneksi karkkia!! Sitähän siellä meinaan oli se 125kg. Nämä on tämän kesän buffetteihin menossa - muutamat häät luvassa 6.7.
d) Kun pitkien vapaiden jälkeen on kiireisintä pakkaamista ja postittamista, Prinetti tietysti kaatuu. En ole saanut koko päivänä osoitetarroja ulos. Tämä on varmaankin nettikauppiaan pahin kohtalo!
e) Olen tekemässä yrityksen tulevaisuuden kannalta suuria päätöksiä, joista en vielä voi kamalasti puhua. Mutta tämä stressi ja epätietoisuus ajaa kyllä kohta vatsahaavaan!! Tottakai mukana on myös positiivista jännitystä, mutta voin kertoa että juhannus on myös kovasti mennyt erilaisten laskelmien, suunnitelmien ja visioiden parissa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti